Vapaa tahto -blogisarja sai alkunsa, kun kimpaannuin Robert Sapolskin kirjaan Määrätty, jossa esitettiin mielestäni vajavaisin perustein, ettei vapaata tahtoa ole. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi asioita, jotka voivat johtaa siihen, että ihminen on lähestulkoon pakotettu toimimaan tietyllä tavalla. Tässä osassa pohditaan kuinka vapaan tahdon käyttöä voi laajentaa kattamaan suuremman osan ajasta.
Tule apuun Danny!
En tiedä teistä muista, mutta oma vapaa tahtoni kehottaa välttämään – kenties satunnaisia sekavuustiloja lukuunottamatta – Dannyn musiikkia, joten tarkoittamani Iso D on tietenkin Daniel Kahneman, kaverien kesken ihan Danny vaan. Hän on erottanut kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Thinking fast and slow) kaksi päätöksentekomekanismia, joista ensimmäinen toimii automaattisesti ja tiedostamattomasti, ja toinen hitaasti ja tietoisesti.
Kerrataan Kahnemanin systeemit lyhyesti:
- Nopea systeemi: automaattinen, tunteellinen, stereotyyppinen, tiedostamaton ja useimmin käytetty. Ei juurikaan kuluta energiaa, mutta käyttää oikoteitä ja usein erehtyy. Esimerkkejä: etäisyyden määrittäminen, peruslaskutoimitukset (1+1, 2×3), auton ajaminen (kokenut kuljettaja, ei aloittelija), kylttien ja viittojen lukeminen, ällöttävään asiaan reagoiminen, perusfraasien täydentäminen (Ukko -, Eppu -, Pikku -)
- Hidas systeemi: looginen, laskelmoiva, tietoinen, vaivalloinen ja harvoin käytetty. Kuluttaa energiaa, mutta pystyy huomioimaan mm. vaikuttavat ennakkoluulot ja asenteet. Esimerkkejä: tuotteiden vertailu, tiukkaan paikkaan pysäköinti, sanassa olevien kirjaimien laskenta, vaativa kertolasku (12×158), loogisen päättelyketjun validointi, tuotteiden vertailu (hinta/laatusuhde) jne.
Näistä systeemi 1 on ilmiselvästi vapaan tahdon ulkopuolella. Ihminen toimii suurimman osan ajasta autopilotilla, ja tekee sitä mitä on tottunut tekemään sen kummemmin asioita pohtimatta. Vapaalla tahdolla voi kuitenkin vaikuttaa tottumuksiin ja mieltymyksiin, sekä korjata ilmiselvästi virheellisiä ajatusmallejaan. Systeemi 1 voi siis joko: A) pakottaa sinut tekemään jotain, jonka olet päättänyt tehdä, tai B) pakottaa sinut tekemään jotain, jota olet aiemmin tottunut tekemään.
Systeemi 2 on vapaan tahdon koti. Kun pysähtyy ilman häiriötekijöitä miettimään mitä oikein miettiikään, löytyy kyllä vapaan tahdon. Vaikka vapaa tahto on mielestäni olemassa, sen käyttäminen ei ole mahdollista koko aikaa, vaan ainoastaan pieninä läsnäolon hetkinä. Tästä päästäänkin varsinaiseen pointtiin: läsnäolon lisääminen lisää vapaata tahtoa ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Nopeampi kaveri voisi vetää tästä yhtäläisyysmerkkejä vaikkapa meditaation hyötyihin.
Sapolsky väittää, ettei vapaata tahtoa ole olemassa, koska emme voi vapaasti päättää mitä haluamme haluta. Minusta perustelu on yksinkertaisesti typerä, koska voin loogisesti päättää haluta lähes mitä tahansa (ja osa haluamisen kohteista on ihan järkevääkin rajata haluamisen ulkopuolelle). Voin vapaasti päättää olla haluamatta lukuisia asioita, joita biologinen puoleni kovasti haluaisi minun haluavan!
Vapaa tahto vaikuttaa epäsuorasti
Siinä Sapolsky on oikeassa, ettemme voi vapaalla tahdolla suoraan vaikuttaa käytökseemme. Tahdonvoima on rajallinen resurssi, emmekä vaan voi 24/7 runtata kiukulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vaikutusmahdollisuuksia olisi, niihin pitää vain vaikuttaa epäsuorasti. Suomeksi systeemi 2 voi vaikuttaa muuttujiin, joiden pohjalta systeemi 1 automaatioineen toimii.
Olen esimerkiksi tahtonut itseni pitämään liikunnasta, joka oli minulle pakkopullaa muutamia lyhyitä kausia lukuun ottamatta elämäni ensimmäiset 30 vuotta. Tämä vaatii uuden tavan rakentamista niin, että haluttua tapaa toistetaan niin pitkään, että hermosto alkaa pitää sitä normaalina tilana. Riittävät toistot aamulenkkejä ovat johtaneet siihen, että minua alkaa ärsyttää jos en liiku.
Joku toinen on voitu jo lapsuudessaan ehdollistaa liikunnalle, jolloin 20 vuoden opettelua ei ole tarvittu. Voisin harmitella kuinka joku toinen on päässyt helpommalla, mutta mitä se auttaisi? Tietysti oli mukavampaa päästä helpommalla tai jopa luonnostaan tulokseen, mutta valitettavasti niillä korteilla pelataan mitkä on jaettu. Parempi ajatella niin päin, että hyvä kun jo nyt onnistui, nyt voin käydä seuraavan haasteen kimppuun!
Ja haasteitahan riittää. Toinen nopean systeemin automaationi liittyy herkutteluun. En pysty pelkällä tahdonvoimalla vastustamaan kehoni biologista himoa suolaista, makeaa ja rasvaista kohtaan, joten ainoa keino estää ylenmääräinen herkuttelu on jättää herkut ostamatta. (Muutoin jossain kohtaa käy niin, että huomaamattani olen syönyt pussin sipsiä, keksipaketin ja kaksi litraa jäätelöä.) Vapaa tahtoni riittää siihen, että ostan kaupassa vain listalla olevat tuotteet – kunhan menen kauppaan kylläisenä. Molemmat asiat vaativat tapansa ja siksi suosin ostoksilla käyntiä tiettynä päivänä viikossa iltaruuan jälkeen. Asia vaatinee tavan ylläpitämistä koko loppuelämän.
Vapaa tahto rakastaa rutiineja
Vapaa tahto ei siis ole käytettävissä koko aikaa. Mitä useammin haluaa tehdä sen, mitä on päättänyt tehdä, eikä sitä mihin kroppasi on tahtomattasi virittynyt, sitä enemmän vanhoja tapoja pitää korvata uusilla.
Rutiinit ovat kaikkein helpoin tapa saada tahtomansa. Haluan kirjoittaa päiväkirjaa, joten olen ottanut rutiiniksi kirjoittaa muutaman rivin samalla kun aamukahvi tippuu. Olen onnistunut pitämään useamman kuukauden putkia, joista lipsun vain jos en aamulla juo kahvia. (Tapa siis kaipaa päivitystä.)
Elämän laatu on suoraan verrannollinen hyvien rutiinien määrään. Vaikka äkkiseltään ajattelisi, että rutiinit ja tavat rajoittavat, ne itse asiassa tuovat vapautta. Päivittäinen liikunta tuo liikkumisen vapauden viimeistään eläkkeellä. Tiukka nuukailu arkena tuo vapauden tilata ravintolassa mitä haluaa – tai ajaa kunnon autolla tai ostaa unelmien käsilaukun tai hoitaa hammassäryn samana päivänä tai…
Kaikkea ei voi tietenkään muuttaa kerralla, vaan asiassa pitää edetä tapa kerrallaan. Uuden tavan juurruttaminen vie 1-3 kuukautta, joten vuodessa ei kannata kuvitella muuttavansa kymmentä tapaa enempää. Kuitenkin jo 5 tapaa muuttamalla muuttaa vuosikymmenessä 50 asiaa parempaan!
Protip: parempien rutiinien rakentamisen sijaan kannattaa ensin hankkiutua eroon huonoimmista. Lopeta lotto ja jokailtainen bisse, luovu vieraista naisista ja aamun torkuttamisesta, stumppaa rööki, lopeta myöhästeleminen ja selittely.
Pikku kikkoja
Lopuksi muutama kikka, joilla voit lisätä vaikutusmahdollisuuksiasi. Nämä kaikki voi tehdä nopeasti silloin kun olet hitaan ajattelusi vallassa.
- Muuta tietokoneen salasanaksi jokin ajatus, jonka haluat juurruttaa itsellesi. Klassikko on tuntemattomaksi jääneen suuruuden Windows-salasana ”en-vihaa-ex-vaimoa”, jolla hän halusi välttää katkeroitumisen avioerossa.
- Laita verkkopankkiin tilipäivänä toistuva maksu säästötilille ja sijoituksiin, mieluiten vielä niin, ettet saa sitä poistettua verkkopankissa. Sinusta tulee yllättäen säästeliäs.
- Myy pleikkari, tai ainakin poista liikaa aikaa vievät pelit (Civ4 ei ole itsellä tälläkään hetkellä asennettuna, vaikka välillä tekisi mieli pelata ihan vaan pari vuoroa, en onneksi jaksa asentaa sitä)
- Laita puhelimeen rajoitus jonka jälkeen et pysty käyttämään sovelluksia klo 20 jälkeen. Anna salasana vaikka äidillesi tms. henkilölle joka ei anna sitä takaisin heikkona hetkenä. Tai tee temppu kaverin kanssa, jolla on samanlaisia ajatuksia.
- Kavereita kannattaa muutenkin hyödyttää automaation ylläpitämisessä, sovi vaikka kiinteät lenkki- tai salipäivät. Olen hyödyntänyt yrittäjäporukalla kiinteää sparrailuaikaa joka sunnuntai-ilta.
- Kirjaa itsellesi porttikielto veikkauspalveluihin
- Kaada viinakset viemäriin ennen kuin krapularyypyn himo iskee
Kokeile näitä nyt – juttu jatkuu vielä ensi viikolla, jolloin esittelen mallin jonka avulla voit muokata elämääsi vapaan tahtosi mukaiseksi.