Vuosien varrella myyntiin on tarjottu kaikenlaista. Oppirahoja on saanut maksaa uskoessaan sinisilmäisenä satuja, joita tarjouspyynnön yhteydessä sepitetty. Nykyisin tunnistan vaarallisimmat viritelmät jo kaukaa, ja kohta tunnistat sinäkin.
Tyypillinen vaaranpaikka on pientä liikevaihtoa tekevä firma, joka rämpii kannattavuuden rajoilla vuodesta toiseen. Nollakasvulle on aina pitkä lista selityksiä. Myyjä huijasi. Vaimo vei rahat. Työsuojelu, terveystarkastaja tai jopa poliisi kiusasi. Verottaja on aina kohtuuton.
Toimialariippumattomia tapauksia yhdistää kykenemättömyys katsoa peiliin. Suupielet kiristyvät, kun esitän ikäviä, mutta asiaankuuluvia kysymyksiä. Joskus minut haukutaan, kun en ymmärrä.
Liian kovat lupaukset herättävät aina epäilykseni. Lyhyelläkin matematiikalla voi laskea, että jossain mättää, mikäli ”kyllä tätä nyt ihan helposti myy sadalla tonnilla kuussa” ja firman liikevaihto on alle sata tonnia.
Jos keskustelua jatkaa (vaikkei kannattaisi), selviää seuraavaksi, ettei mitään haluta maksaa jos kauppaa ei tule. Jos kerron ettei se käy, minua yritetään tyypillisesti syyllistää siitä, etten ota vastuuta tuloksista tai etten ole ammattimainen. Haloo: jos meiltä ostetaan buukkausta, niin meidän vaikutusvallassa ei ole enää se, mitä varsinaisessa tapaamisessa tapahtuu eli osaako heidän myyjänsä tehdä kauppaa.
Etäpalaverin taustalla huojuvat palmut – yleensä vastapuoli on sijoittunut niin, että palmu varmasti näkyy – eivät lisää uskottavuutta minun silmissäni. Yhteydenotto Espanjasta, Portugalista tai Ranskasta voi vielä olla ihan asiallinen, mutta Thaimaa tai jokin muu kaukokohde ei ole ollut vielä koskaan. Päättäjän nimellä hakien taustalta paljastuu usein konkursseja tai muita epäselvyyksiä. Todennäköisesti kotimaan bisnes on mennyt penkin alle ja maa on alkanut polttaa jalkojen alla. Jos aiemmat kumppanit ovat jääneet nuolemaan näppejään, ei case ihan hirveästi kiinnosta minuakaan.
Viimeiset vuodet olen onnekseni selvinnyt kuivin jaloin. Nykyisin vanhoja hässäköitä muistellessa vain naurattaa, vaikka aikoinaan ei todellakaan naurattanut. Listataan loppuun pahimmat hässäkät.
Karmeat asiakasprojektit TOP3
- Myynnin alettua selvisi nopeasti ettei kukaan osta. Kysyin keitä ne kymmenet tyytyväiset asiakkaat ovat, mutta eihän niitä lopulta ollut kuin yksi. Hän oli yrittäjän sukulainen, ja hänellekin oli ”myyty” ilmaiseksi.
- Julkisuudesta tuttu henkilö etsi myyjää uudelle palvelulleen, joka vietäisiin ihan käsistä. Eipä viety, parin pilottiasiakkaan jälkeen kukaan ei ostanut. Potentiaalisten asiakkaiden kiinnostus katosi viimeistään silloin, kun sankari saapui aamukympin myyntipalaveriin vartin myöhässä vanhalta viinalta lemuten.
- Aloitettiin myyntiprojekti suurin odotuksin; firmalla oli ollut pientä vastoinkäymistä, mutta ne selitettiin ihan epäonnella. Totuus oli toinen: kun myyjä kirjautui saamillaan tunnuksilla sähköpostiin, siellä odotti päällimmäisenä tuore haaste käräjille hoitamatta jätetyn reklamaation takia.