Akseli Gallen-Kallela: Eino Leino (maalaus 1917) KUVA: Wikipedia

Heinäkuun 6 päivä on runoilija Eino Leinon syntymäpäivä, joka on ollut liputuspäivä vuodesta 1998 alkaen. Runon ja suven päivän kunniaksi kirjailin myyntirunon hieman Eino Leinon hengessä.

Myyntiruno

Etsi duunii pikku Ventti,
tyhjänä tilinsä kumisi.
Löysi toimen toivehikkaan,
kiinnostavan, oudon, vilkkaan,
riiasi, kosi ja kyseli,
toivoi, rukoili, pelkäsi
viimein kuuli on paikka sun
oli varma, onnistun.

Ventin silmän uni vältti
into lainehti rinnassa
kajon tullen tarpomassa
ovel varhain vartomassa
parastansa antamassa
uuden elon alkamassa
otsa kirkas, katse varma

Nousi luuri, rupatteli
vastapallo pamahti
sätti suotta vanha rouva
haittasi hetkeä harmaan
nussutteli nuori nainen
kehtaat kesken kiireen
haistatteli hieno herra
pidäkkeettä parautteli
hirttoköyttä heilutteli
hiiden huomaan hoputteli
maan syöpä, iljakas

Ihmetteli isäntänsä
Ventti vihaan vajosi
pullisteli otsasuoni
kulmaan kyynel kihosi
nousi ääni oktaavilla
poskella puna purppuran
ohimolla hikipisara

Peräst’ appeen tuoli tyhjä
autiona ammotti
missä lie nyt poikaparka
uskon, toivonko menetti
kun tylytti lähimmäinen

Viiltämättä päiväpulkka
isäntä iltaa piteli
kaino kolke oven takaa
Ventti nolona häpesi

”Anna anteeks, kestä mä en,
ihmisluontoa tylyä,
jot jatkan, uniin aran manaan
hälyä, kiroa, jylyä”

Lohdutteli isäntänsä:
”Ei lain puhu he sinusta:
pahaa pursuu ihmisestä,
kun uhrin alemmän löytää.
Heil’ sydän mustana muljuu”

Kuule Ventti, varovainen
sanat innon tulevan
Yksi toivoi toista kertaa
Toinen takoa tahtoi
Kolmas kiireettä kuuli
Neljäs nihkeili nuukana
Viides virkkoi ”visalle”
Kuudes kukkia voisi
Seitsemäs suureksi saisi

Ventti vartoi, veri vapisi
aivossa ajatus, ”kai voisin”
pohti pontta puhumatta
jos kaiken näkisi toisin?

Tohti toisen tilaisuuden,
testata tointa totista.
Kiitteli kiivaasta, karvasta,
käänsi posken paremman,
kauhisteli kummallista,
silitteli sikaniskaa.
Kumisi tyhjät rummut

Ventti veti vesiperän,
koitti kerran kolmannen.
Ohitteli ojentelut,
väisti viikatteen vihaisen.

Kiin’ sai kaupan katajaisen
kutsun kuuli Kairoksen
löysi toisen, kolmannenkin
murensi Maran mahdin
Vaik usko hetken horjui